a flood over NYC

 

Cut Copy - Zonoscope

Jaha, vai meni Cut Copy julkaisemaan uuden levykkeen. Kokopitkän. Täytyy heti kärkeen todeta, että nämä elektropopin taiturit ovat minulle uusi tuttavuus. Ennen kyseisen albumin ensimmäistä sinkkua Take Me Over en ollut australialaiskokoonpanosta kuullutkaan. Enkä ole myöskään juurikaan heidän aikaisempaan tuotantoon tutustunut. Hyvä niin? Se jää nähtäväksi

 

Aloittakaamme nyt kuitenkin tällä uutukaisen sulattelulla. On sanottava, ettei levyltä mitään ensikuulemalta jää mieleen. Toisella kuulemalla synakuviot kuitenkin alkavat avautua, pirteys iskee kasvoille ja tulee yksinkertaisesti hyvälle tuulelle. Jo ensimmäinen kipale Need You Now saa hymyn huulille kasvavalla, ykkösraidalle ominaisella korkeuksiin kipuavalla tavallaan. Kappaleessa yhdistellään vanhoja 80-luvun soundeja (not that great), mutta löydetään elektropopista ehkäpä uusien soittimien (tai synalla tehtyjen mielenkiintoisten äänien, mistäpä hitosta minä tietäisin) avulla uusia ulottuvuuksia - tämä teema on mielestäni levyllä hyvinkin kantava. 

Mielestäni levy on onnistunut lohkaisu aussipoppoolta, mutta toisaalta pientä hiontaa lätty kaipaisi. Albumin ehdottomasti mielenkiintoisin vivahde ovat etnosoundit - taustalla pauhaavat Afrikka-vaikutteiset helinät, kilinät ja paukutukset. Hyvää mieltä ympärilleen luova musiikki on omaa, elektropopillekin sykkivää sydäntäni lähellä. Sinkkubiisinä soinut Take Me Over on tosin ehkä hiukan liiankin pirteä, popkoukut kuulostavat paikoin koukuttavilta, paikoin teennäisiltä. Biisiä tehdessä sen päälle on liimattu helvetin iso hymynaama, joka on vahingossa muuttunut hiukan ilkikuriseksi irvistykseksi - ehkä tämä aspekti tosin jää huomaamatta, jollei kyseistä biisiä ole kuunnellut ainakin 3752 kertaa..

music is my hot, hot sex

Back in business.

Nyt heräteltyäni blogin uudelleen eloon, aion kirjoittaa asioista, joista en voi muiden pälliköiden kanssa keskustella. Eli toisinsanoen höpisen itselleni. 
Musiikista siis. Lähinnä. 
Kuuntelen ihmisten mielestä "käsittämätöntä kuraa", "järkyttävää paskaa" ja "uskomattoman typerää musiikkia". Siksi siitä haluankin kirjoittaa. 

Musiikissa kiinnostaa lähinnä tunnelma ja lyriikat. Musiikin tulee olla mielenkiintoista, mukaansatempaavaa ja vastata tunnetilojani. 
Ts. en voi sietää yhtyeitä/artisteja jotka toistavat itseään useita kymmeniä vuosia. Esimerkkinä iänikuinen Iron Maiden (ei vaan ole minun juttu..).

Nyt, ilmoitettuani aikeistani, aion heittää tähän jotakin mitä on tullut kuunneltua toistolla joko nyt, tai hetki sitten. Anyways.. 

Mumford & Sons - Sigh No More

 

 
Tuli kyseinen albumi hankittua itselle Amazonin kautta, ja on kyllä tullut luukutettua. Etenkin vokalisti Marcus Mumfordin tulkinnat yhtyeen jokseenkin patrioottisista ja paatoksellisista biiseistä säväyttävät. En olisi uskonut juuri tämän tyypisestä musiikista pitäväni, mutta näin kävi. Tunnelmallista, vihaista folk rockia mietityttävillä lyriikoilla ja ehkä hiukkasen erikoisillakin instrumenttivalinnoilla (mm. banjo sekä dobro) - voiko enempää pyytää? Etenkin albumin keskivaiheilta löytyvä White Blank Page  miellytää lyriikoillaan: "But tell me now where was my fault, in loving you with my whole heart." Toisaalta lätyn toisiksi viimeinen kappale Dust Bowl Dance innoittaa vihaisuudellaan.

Editors - You Don't Know Love

Kappaleen alkua vaivaava aneemisuus ja mitäänsanomattomuus yltyy uskomattomaan pauhuun rumpujen tukiessa ilmeettömiä mutta toimivia kitarariffejä. Biisin puolivälin tarttuva ja laahaava riffi tekee sen - olen rakastunut. Suljen silmät, kuuntelen ja ihmettelen - voiko näin yksinkertainen musiikki olla näin uskomatonta? No, popkoukuthan toimivat parhaiten ollessaan yksinkertaisia. Tällä kertaa jouduin saaliiksi.

upsista

Jahas, olenkin sitten näköjään pitänyt aivan vahingossa kuukauden kuivan kauden tämän blogin suhteen. 

Eipä sen niin väliksikään, en ole kovin intohimoinen bloggaaja. Tykkään ennemmin lukea muiden blogeja. 

Pidän myös kameroista. Etenkin Lomo-kameroista. 

Pienimuotoinen himotuksen kohde on tällä hetkellä malli, joka tunnistaa nimen Diana F+. 

Useammin päivittelen täällä tumblrin puolella. Sieltä mua voipi siis seuraillakkin tiiviimmin ;)

newton, faraday & co

Ahh, koulu. Tätä olen siis tehnyt viimeiset viikot taudista parannuttuani, opiskellut. Ja vieläpä lähinnä fysiikkaa, kuten kuvasta välkyimmät saattavat arvata. 
Eipä siinä, oppiminen on mukavaa, tosin usein hiukan turhauttavaa kun ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä. 


Panikoin kirjoituksista, jotka siis syksyllä alkavat. Kirjoitanko maantiedon kuudentena aineena vaiko en? Fysiikka on niin epävarma, että pelkään saavani siitä I:n tai A:n. Kannattaa siis varmaankin ihan varmuuden vuoksi kirjoittaa tuo mantsa?


Huomenna lähden reissuun, ollaan porukoitten kanssa menossa Pietariin huomenissa. Maanantaina palaillaan, voisin vaikkapa muutaman kuvan nappasta!

taidanpa kuolla

Olen jostakin onnistunut nappaamaan itselleni taudin nimeltänsä mononukleoosi, eli nk. pusutauti. 


Voin kertoa, että tämä on silkkaa helvettiä. 
Onneksi tänään (4. päivä sairaana), olen saanut hieman jäätelöä, puolikkaan viilin ja pari lusikallista puuroa alas. Kaikki nieleminen siis sattuu. 
Esimerkkinä viime yö. Nukuin n. 15min -> valveilla n. 30min, yritän juoda, mutta se koskee niin paljon, että alan itkemään, miettimään miestä, jota en välttämättä edes näe ensiviikolla kiitos tämän taudin. 
Voi helvetti että tähän kuolee. 
Ja munkun niin tekisi mieli pitsaa ja muffinsseja ja LEIPOA. Haluan hetihetiheti leipoa! 


Keskiviikkona olisi siis tarkoitus lähteä Kauhajoelle miehekkeen hoiviin, olettaen tietenkin, että olen matkustuskunnossa. Epäilen. Tämä menee nimittäin päivä päivältä pahemmaksi. 
Tähän maailmanaikaan alan jo olla suht kunnossa, mutta muutaman tunnin päästä jälleen kuoleman kielissä, aivan niinkuin muutama tunti sittenkin. 


Niin, ja sain H&M:ltä paketin. Olen kyllä niin helvetin kyrpiintynyt niiden nettikauppaan ettei mitään rajoja. Täytynee ottaa tänne kuvia tuosta paketista -.-

vavappu

Voin sanoa viettäneeni mahtavimman vapun. Mahtavimpien ystävien kanssa, kiitoksia koko mahtavalle irkki-porukalle! 

Suuntanamme oli siis Kaisaniemen puisto. Jätkien kanssa perjantaina ajeltiin stadiin - aivan tajuttoman rentoa. Kaljaa, hyvää musikkia ja äärimmäisen randomia&hauskaa seuraa. Mitä muuta voi vapulta toivoa? 

Kaisaniemessä miittailtiin muita irkkaajia (sanoinhan, että olen pikkuisen nörtti?). Ei voi muuta sanoa, kun että meidän kannulla on helvetin mahtavaa porukkaa. 

Raottaakseni teille hieman mailmaamme (krhm, täytyi kirjoittaa "maailmaa", koska elämäähän meillä ei ole..), lähinnä pidettin hauskaa Ducktales-tunnarin, vess1:n kitaran, juomapelin ja hengailun merkeissä. Aivan helvetin rentoa, paras viikonloppu pitkään aikaan! 

Nyt enää viikko niin pääsen miehen kainaloon. Siitä tulee vielä viime viikonloppuakin mahtavampaa. Kohta 6 viikkoa siitä, kun viimeksi nähtiin.. 

what the fuck is going on?

Uusi takki, saippuakuplia, keinumista, minttusuklaajäätelöä, Myytinmurtajat, irkkaamista ja Potteria. Niistä on tämäkin päivä tehty. 

Ja kuvaamisesta. Tälläistä satoa tänään.